Sain hyvän treeniviikon pitkästä aikaa. Edelleen haasteena on aika. Vaikka kuinka haluaisin ehtiä enemmän uimaan, enemmän kävelylle, enemmän puntille niin aika ei vain riitä, kun pitää tehä töitä ja hoitaa koti ja hevonenkin. Aikaa saisin lisää saamalla sponsoreita mutta mulla ei oo ollut aikaa hakea sponsoreita 😂. Tää kierre on perseestä!!
Pitkän surun murtama kroppa pääsi jälleen treenaamiseen kiinni. Ei enää rytmihäiriöitä tai muuta vaivaa niin paljon ja pystyy ottamaan jo vauhtejakin. Isäni kuolema pysäytti. Samalla sain uuden suunnan myös tälle projektille. Uin myös iskälle.
No niin. Surun jälkeen ollaan jälleen jotenkuten harjoittelun piirissä ja siksi myöskin ajattelin aloittaa tämän päiväkirjan kirjoittamisen tänne, koska uusi aikakausi alkaa treeneissä mutta myös elämässäni. Nyt haluan itseni lisäksi onnistua myös iskän takia. Ikävä.
Tämä blogi tulee kertomaan treenimatkaani kohti Siikajoki 160 uintia. Rehellisiä tuntemuksia, ajatuksia, fiiliksiä ja miten projektiin valmistaudutaan. Tulet lukemaan myös siitä, mitä kaikkea muuuta tämä projekti pitää sisällään, kuin vaan treeniä. Kirjoitan aidosti ja suoraan tunteet. Joskus jopa sisältövaroitus 😅
